Jakso 8: Läheisyys ja seksuaalisuus

”Alussa se oli kuin taivaita hipovaa ekstaasia ja kehojen tulista tanssia. Miten siitä on tullut lauantaisaunan jälkeistä rutiinia tai kuin jääkausi kehossa ja mielessä? Eikö seksin pitänyt olla parisuhteen liima ja syvä henkinen yhteys fyysisessä kosketuksessa? Jotain nautinnollista ja rentouttavaa molemmille?”

Kahdeksannessa jaksossa pohditaan parisuhteen seksuaalisuuden arkea ja juhlaa, sen muuttumista ja muokkautumista iän ja elämänkokemusten myötä.

Lemmenlääkkeitä

Minä seksuaalisena olentona

Jokainen meistä syntyy seksuaaliseksi olennoksi. Olemme sitä ensimmäisestä elämämme parkaisusta viimeiseen hengenvetoomme asti. Seksuaalisuutemme on läpi elämän muuttuva ja kehittyvä osa meitä. Siihen vaikuttavat jo kokemuksemme lapsuudesta ja nuoruudesta: Miten meitä hoitaneet ovat katsoneet ja koskettaneet meitä - tai olleet katsomatta tai koskettamatta. Miten meidät on nähty kasvavina lapsina ja nuorina ikätovereiden keskuudessa, koulumaailmassa, harrastuksissa tai opiskellessa? Olemmeko tunnistaneet itsemme näistä katseista, kuvauksista ja määrittelyistä - vai olemmeko kokeneet olevamme jotain aivan muuta?

Tunnemmeko toisemme seksuaalisesti?

Kaikki tämä historia on jo osa meitä, kun alamme tietoisesti kiinnostua toisesta ihmisestä seksuaalisesti. Miten paljon olemme tietoisia omasta historiastamme ja miten paljon kumppanimme historiasta? Tulemmeko edes ajatelleeksi sitä? Seksuaalisuus on yksi herkimmistä alueistamme, jolla voimme haavoittaa itseämme ja toista hyvin syvästi. Se on myös alue, jolla voimme kokea mitä suurinta hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemista. Tämän takia oman seksuaalisuuden tutkiminen – kumppanin seksuaalisuudesta puhumattakaan – on mitä merkittävintä ja samalla kutsu hienotunteisuuteen niin itseä kuin toista kohtaan.

Seksuaalisuudesta parisuhteessa

Yhteiselämän arjen myötä - lapset, työelämä, ikääntyminen - seksuaalielämän toiveet, tarpeet ja sisällöt muuttuvat.  On ymmärrettävää, että seksuaaliset toiveet ja halut harvoin kohtaavat täydellisesti pitkässä parisuhteessa. Molemmin puolin tulee pettymyksen ja loukkaantumisen tunteita, esimerkiksi kun tulee torjutuksi tai kokee haluttomuutta. Usein seksuaalielämän vaikeuksia edeltävät parisuhteen muut, vaikkapa vuorovaikutukseen ja yhteyden puutteeseen liittyvät hankaluudet. Silloin niiden kehittäminen parantaa samalla seksuaalielämää. Samoin on tärkeää sekä parisuhteessa että parin välisessä seksuaalisuudessa löytää kokemus erillisyydestä. Se ei tarkoita etääntymistä, vaan kiinnostusta toisen tunteista, ajatuksista, toiveista, rajoista sekä siitä, miten ne eroavat tai ovat samankaltaisia omien vastaavien kanssa. Kun voi rehellisen avoimesti todeta erilaisuudet, voi helpommin löytää myös yhteisen ja samankaltaisuudet.

Seksuaalisuuden kielteisestä kehästä eteenpäin

Seksuaalisuudenkin osalta voi syntyä kielteinen kehä: Kun toinen vaatii ja vonkaa, toinen torjuu ja vetäytyy. Lopulta toinen lakkaa haluamasta ja toinen yrittämästä. Jotta tästä päästään eteenpäin, tarvitaan rehellistä ja kunnioittavaa sekä kuuntelevaa puhetta: kummankin huolista ja epävarmuuksista, toiveista ja tarpeista, siitä mikä sytyttää ja sammuttaa.

Kumppanien kykyä avoimeen ja rehelliseen keskusteluun ei voi liiaksi parisuhteessa korostaa. Myös intiimielämän kannalta tärkeitä ovat ilmaisut ja sanat, joilla siitä puhutaan. Sanat, joita käytetään erogeenisistä alueista, sukuelimistä ja kaikesta seksuaalisesta toiminnasta. Koska sanoilla ja puheella voi tehokkaasti joko sytyttää tai sammuttaa parin välisen seksuaalisuuden, kumppaneiden on tärkeää keskustella siitä, mitkä ilmaisut ovat loukkaavia tai innostusta lamaavia ja mitkä puolestaan seksuaalisuuteen houkuttelevia ja kiihottavia.

Kun parisuhde koetaan riittävän turvalliseksi, siinä voidaan heittäytyä eroottisen kokemuksen vietäväksi ja intiimiin leikkiin. Molemmat kumppanit voivat silloin ilmaista avoimesti toiveitaan ja tarpeitaan sekä pitää huolta siitä, mikä herättää halun ja mitä kumpikin tarvitsee hyvään läheisyyteen ja seksiin.