Jakso 5: Menneisyyden merkitys

”Miten minusta on tullut tällainen, joka aina suostuu kaikkeen, miellyttää muita ja lopulta väsyneenä kiukuttelee kaikille? Miten sinun on niin helppoa sanoa ei ja keskittyä omiin juttuihisi? Ihastuin sinussa itsenäisyyteesi ja itsevarmuuteesi – nyt se ärsyttää suunnattomasti! Sanot, että olen kuin äitini. Se loukkaa, mutta onkohan siinä sittenkin jotain perää?”

Viidennessä jaksossa palataan menneiden vuosien kokemuksiin ja niiden vaikutukseen nykyisessä parisuhteessa.

Menneisyys vaikuttaa siihen, millaisia me olemme tällä hetkellä yksilöinä ja suhteessa toiseen. Vanhempien parisuhde ja perheenä elämisen malli sekä koko lapsuus ja nuoruus mahdollisine sisarussuhteineen aina isovanhempien parisuhteisiin asti muovaavat käsityksiämme parisuhteesta ja perheestä. Samoin kokemukset nuoruuden ja aikuisuuden seurustelu- ja parisuhteista vaikuttavat jokaisen nykyiseen parisuhteeseen.

Sun ja mun elämän eväät

Kiintymyssuhteet lapsuudessa

Kiintymyssuhdeteorian mukaan jokaiselle muotoutuu lapsuudessa kiintymyssuhdemalli akselilla turvallinen - turvaton.

Turvallisesti kiinnittynyt kykenee luottamaan itseensä ja toisiin, kykenee puhumaan ja neuvottelemaan sekä ilmaisemaan tunteensa ja tarpeensa sekä sietämään pettymyksiä.

Turvattomasti kiintynyt taas kehittää erilaisia selviytymiskeinoja, jotka usein säilyvät ja tuottavat hankaluuksia aikuisuuden tunnesuhteissa.

Takertuva ja vaativa lapsi

• reagoi vahvasti takertumalla ja vaatimalla huomiota ja läsnäoloa, kun tuntee turvattomuutta, yksin jäämistä ja ulkopuolisuutta.
• sosiaalinen lapsi, joka ilmaisee tunteitaan, mutta pelkää koko ajan tulevansa hylätyksi; hän ei luota itseensä eikä ole sisäistänyt turvallista vanhempaa
• vanhemmat ovat vastanneet lapsen tarpeisiin vaihtelevasti ja riittämättömästi; vanhempien näkökulmasta hankala ja rasittava lapsi

Välttelevä ja vetäytyvä lapsi

• reagoi turvattomuuteen ottamalla etäisyyttä, vetäytymällä omiin maailmoihinsa; välttää tunneilmaisuja ja alkaa ’pärjätä omillaan’
• oppinut omien tunteidensa ja tarpeidensa torjumisen ja kieltämisen; kokee toiset epäluotettavina
• vanhemmat eivät ole vastanneet lapsen tarpeisiin; vanhempien näkökulmasta helppo, kiltti ja itsenäinen lapsi, joka voi loistaa älyllisyydellään

Ristiriitainen ja pelokas lapsi

• pelokas lapsi, joka reagoi vuoroin raivoamalla, vuoroin olemalla kiltti; varautunut ja raivoisa
• kokee vanhemman sekä uhkana että turvana; traumatisoitunut lapsi

Kiintymyssuhteet aikuisuudessa

Aikuinen käyttää usein samoja lapsuudessa oppimiaan selviytymiskeinoja, mutta niiden syntyhistoriaa voi olla enää aikuisena vaikea tavoittaa.

Turvallisesti kiinnittyneellä kumppanilla on hyvä itsetunto ja hän pitää itseään rakastettavana ja arvokkaana. Hän kykenee antamaan toiselle vilpitöntä tukea ja ottamaan sitä itse vastaan. Hän kykenee toimivaan vuorovaikutukseen sekä kertomaan tunteensa ja tarpeensa sekä sietää pettymyksiä.

Takertuva kumppani ylireagoi, koska on oppinut tarkkailemaan omia ja toisten tunteita ja jopa liioittelemaan niitä. Hän vähättelee helposti itseään, pyrkii miellyttämään kumppaniaan ja laittaa omat tarpeensa viimeiseksi.

”Huudan ja itken, että saisin hänet reagoimaan edes jotenkin. Hän ei kuuntele minua. En merkitse hänelle mitään. Tunteillani ei ole mitään väliä. Olen ihan yksin.”

Välttelevä kumppani on suorittaja ja ratkaisija. Hänen on vaikea tunnistaa omia tunteitaan ja tarpeitaan, jolloin hänen on vaikea puhua niistä. Hankalissa tilanteissa hän vaikenee ja vetäytyy.

”En ikinä osaa tehdä mitään oikein. Mikään ei miellytä häntä. Yritän saada asiat kuntoon, mutta en onnistu. En riitä hänelle. Minun on parempi olla hiljaa ja lähteä pois, ettei tilanne pahene entisestään.”

Ristiriitainen kumppani ei luota itseensä eikä kumppaniinsa. Hän toivoo kovasti hyväksyntää ja rakkautta, mutta pelkää samalla läheisyyttä ja hylkäämistä. Hänen on vaikea uskoa kumppanin oikeasti välittävän hänestä.

"Kukaan ei ole koskaan minua varten. Kukaan ei rakasta minua, vaikka miten yrittäisin. Kaikki parisuhteeni päättyvät aina."

Vanhempien parisuhde ja perheenä eläminen

Omilta vanhemmilta ja omasta lapsuuden perheestä tulee ensimmäinen parisuhteen ja perheen malli. Siksi on hyvä pysähtyä tiedostamaan, mitä niistä malleista on siirtynyt omaan elämään, omaan parisuhteeseen ja perheeseen. Voit kysyä itseltäsi: Millaisen mallin olen saanut vanhempien parisuhteesta? Miten lapsuuden perheessä ilmaistiin tunteita ja tarpeita? Miten hankalista asioista puhuttiin? Miten ratkottiin erimielisyyksiä? Miten riitoja sovittiin?

Oman elämän aiemmat seurustelu- ja parisuhteet

Aikaisempien parisuhteiden reagointimallit vaikuttavat tunteisiimme ja käyttäytymiseemme tämän hetken ihmissuhteissa eläessämme.

”Tulin petetyksi edellisessä suhteessani. Nyt minun on vaikea luottaa toiseen ja olen mustasukkainen. Se saa minut kontrolloimaan ja tivaamaan.”

”Sairastuin vakavasti enkä saanut silloiselta kumppaniltani ymmärrystä enkä tukea. Yritän uudessa suhteessa pitää huonot puoleni piilossa ja olla ulospäin positiivinen ja pärjäävä.”

Mitä enemmän on mahdollista tiedostaa omia sisäisiä mallejaan, sitä enemmän voi niitä myös arvioida ja muuttaa.