Kiintymyssuhdeteoriasta ja -tyyleistä
Kiintymyssuhdeteorian luoja ja isä on englantilainen psykiatri ja psykoanalyytikko John Bowlby (1907-1990). Bowlbyn kehittämän teorian pääajatus on se, että lapsen kokema äidin rakkauden menettäminen uhkaa lapsen psyykkistä kehitystä. Tähän liittyen Bowlby painottaa lapsen elinympäristön merkitystä hänen kehitykselleen. Kiintymyssuhdeteorian mukaan varhainen vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä on ratkaisevan tärkeä lapsen kehitykselle. Lapsella on taipumus ja pyrkimys pitää äitiin läheistä yhteyttä ja käyttää äitiä turvallisena perustana, josta käsin hän voi tutkia ympäröivää maailmaa. Bowlby tavoittelee teoriallaan selitystä sille, miksi ihmiset pyrkivät luomaan vahvoja ja kestäviä siteitä toisiinsa ja miten ja miksi niiden katkeaminen tai uhka siitä aiheuttaa syvää ahdistusta (Hautamäki 2001).
Myöhemmin Bowlbyn oppilas psykologi Mary Ainswoth löysi tutkimuksissaan lapsen tavat pitää yllä yhteyttä ja kiintymystä äitiin ja kehitti systeemin, jolla kiintymystyylejä voidaan luokitella. Tutkija Mary Main puolestaan loi haastattelumenetelmän, jolla voidaan määrittää aikuisen kiintymystyylejä, jotka ovat peräisin lapsuudesta. Nämä lapsuudessa muotoutuneet kiintymyssuhdetyylit heijastuvat aikuisiän parisuhteisiin vaikuttaen tapaan solmia suhteita ja kykyyn sitoutua ja olla läheisessä ihmissuhteessa (Hautamäki 2001).
Aikuisen kiintymystyylejä kuvaavan nelikenttämallin kehittivät 1990-luvulla psykologit Kim Bartholomew ja Leonard Horowitz. Sen mukaan kiintymystyylejä on neljä: turvallinen (secure), välttelevän itseriittoinen (avoidant-dismissive), takertuva (avoidant-preoccupied) ja pelokas (fearful). Malli on luotu Bowlbyn käsitteitä käyttämällä ja yhdistämällä käsitys itsestä ja toisesta. Käsitys itsestä voi olla positiivinen eli ’olen rakkauden ja tuen arvoinen’ tai negatiivisena eli ’en ole rakastettu ja arvokas’. Vastaavasti käsitys toisista voi olla positiivinen eli toisia pidetään luotettavina ja saatavilla olevina, tai negatiivinen, jolloin toiset ovat epäluotettavia ja torjuvia (Bartholomew & Horowitz 1997).
Alla graafinen kuva nelikenttämallista:
Turvallisesti kiinnittynyt aikuinen luottaa itseensä, osaamiseensa ja rakastettavuuteensa sekä odottaa muiden hyväksyvän hänet ja arvostavan häntä. Samoin käsitys toisista on positiivinen, mikä tulee esiin vuorovaikutustaitoina ja sosiaalisuutena. Lisäksi hän luottaa saavansa tarvittaessa tukea ja on itse valmis antamaan apua toisille. Turvallisesti kiinnittyneen ihmissuhteissa vallitsee muita helpommin tasapaino läheisyyden ja erillisyyden välillä.
Välttelevän itseriittoisesti kiinnittyneen käsitys itsestä on myönteinen. Hän luottaa itseensä ja kykyihinsä jopa hiukan korostuneesti, jolloin hän haluaa mieluummin selviytyä yksin ja korostaa rationaalisuutta. Erotuksena turvallisesti kiinnittyneeseen hän ei kykene luottamaan toisten apuun ja hyväksyntään, mikä merkitsisi hänelle heikkoutta ja riippuvuutta, ja siksi hänellä on taipumus vältellä läheisyyttä ihmissuhteissaan.
Takertuvasti kiinnittyneen käsitystä itsestä leimaa itsen ja omien kykyjen väheksyminen sekä omien tarpeiden mitätöiminen. Toisiin he suhtautuvat myönteisesti, voimakkaan tunteikkaasti ja riippuvaisesti etsien tukea silloinkin, kun se ei olisi välttämättä aiheellista. Joutuessaan erilleen muista he helposti ahdistuvat, koska kuva itsestä on negatiivinen, ja he kaipaavat vahvasti toisten hyväksyntää. Heidän ihmissuhteitaan kuvaavat riippuvaisuus, pakonomainen sitoutuminen ja takertuminen toiseen.
Pelokkaasti kiinnittyneellä on kielteinen käsitys sekä itsestä että toisista. Näin ollen he eivät luota itseensä ja kykyihinsä eivätkä toisten apuun ja tukeen. He eivät koe olevansa rakastettavia ja hyväksyttyjä omissa eikä toisten silmissä. He yhtäaikaisesti sekä toivovat läheisyyttä että pelkäävät sitä. He odottavat ja toivovat toisilta paljon, mutta samalla pettyvät nopeasti ja kokevat toiset vihamiehinä. Ihmissuhteissaan he suojautuvat hylkäämiseltä välttämällä läheisiä suhteita.
Kirjoittaja:
Alatalja, Heidi, (2012) Seksuaalisen hyväksikäytön vaikutus parisuhteeseen. Teoksessa Kuusikallio V. ja K. (toim.) Hyväksikäytetyt. Selviytyjät kertovat. Juva. Minerva Kustannus Oy.
Artikkelin lähteet:
- Bartholomew, K. & Horowitz, L.M. (1997), Adult attachment processes: Individual and couple perspectives. British Journal of Medical Psycology, 70 ,3, 249-263.
- Hautamäki, A. (2001) Kiintymyssuhdeteoria -teoria yksilön kiin(nit)tymisestä tärkeisiin toisiin ihmisiin, kiintymyssuhteen katkoksista ja merkityksestä kehitykselle. Teoksessa Sinkkonen, J. & Kalland, M. (toim.) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Vantaa. Tummavuoren kirjapaino Oy. WSOY.
- Männikkö, K. (2001) Adult attachment styles. A person – oriented approach. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 185. Jyväskylä: University of Jyväskylä.