Kaukosäädinkeskustelu

Kaukosäädinkeskustelu on apuväline hankalista ja tunteita herättävistä teemoista puhumiseen. ”Kaukosäädin” voi olla mikä tahansa kotoa helposti löytyvä esine, jota on vaivaton liikuttaa kädestä toiseen. Esine konkretisoi puheenvuoroa: puheenvuoro on sillä henkilöllä, jolla on esine kädessään.

Kaukosäädinkeskustelua kannattaa kokeilla ensin helpon teeman kanssa ja harjoitella jonkin aikaa ennen vaikeisiin aiheisiin siirtymistä.

Helpottavia perusperiaatteita: Tarkoitus on puhua ja kuunnella. Kuunteleminen ja toisen viestiin keskittyminen on yllättävän vaikeaa. Hyvin nopeasti siirrymme toisen keskittyneestä kuuntelusta muodostamaan omaa mielipidettämme ja vastaustamme tai puhumaan toisen päälle.

Kannattaa käyttää lyhyitä puheenvuoroja, vain 1-5 lyhyttä lausetta kerrallaan. Tässä vähempi on parempi. Kuuntelijan on vaikeaa ellei mahdotonta muistaa pitkiä puheenvuoroja.

Kaikkea ei tarvitse sanoa kerralla, koska tarkoitus on keskustella. Kummallakin on se määrä lyhyitä puheenvuoroja, mitä tarvitaan asian käsittelyyn.

Keskustelulle erityisesti vaikeista aiheista on hyvä varata rauhallinen aika ja paikka.

Voi olla helpottavaa myös etukäteen päättää, miten pitkään keskustellaan (esim. 30 min) ja milloin jatketaan, jos aihe jää kesken.

Keskustelun kulku:

1. Puhujalla on valittu esine kädessä ja hän kertoo muutamalla lauseella, mistä hän haluaa keskustella. Sen jälkeen hän antaa esineen kuuntelijalle.
2. Kuuntelija kertoo omin sanoin, mitä hän kuuli puhujan sanovan. ”Sinä kerroit, että…” tai ”Kuulin sinun sanovan, että…” tai ”Haluaisit siis keskustella…”. Kuuntelija ei sano mitään omia ajatuksiaan, vaan vain sen, mitä kuuli puhujan sanovan. Sen jälkeen kuuntelija antaa esineen puhujalle.
3. Puhuja kertoo, oliko kuuntelija kuullut oikein hänen viestinsä. Jos kuuntelija oli kuullut oikein, puhuja jatkaa muutamalla lauseella asiaansa. Kuuntelija kuuntelee keskittyneesti, kunnes puhuja antaa esineen hänelle. Sen jälkeen kuuntelija sanottaa taas omin sanoin, mitä on kuullut toisen sanovan. Edelleenkään hän ei sano omia ajatuksiaan, vaan vain sen, mitä kuuli puhujan sanovan. Kuuntelija palauttaa jälleen esineen puhujalle.
4. Näin jatketaan, kunnes puhuja on saanut asiansa loppuun tai haluaa välillä kuulla, mitä mieltä kuuntelija siihen asti kuulemastaan on. Silloin esine siirtyy kuulijalle, joka samalla periaatteella (muutamalla lyhyellä lauseella) kertoo jotakin omasta mielipiteestään ja siirtää esineen puhujalle (joka siis nyt on kuuntelijan roolissa) tarkistaakseen, että hän on kuullut oikein. Puhuja siis toimii kuten kuulija aiemmin eli toistaa omin sanoin kuulemansa, jonka jälkeen antaa esineen takaisin kuulijalle, ja kuulija kertoo, oliko toinen kuullut oikein.

Kun toinen ei ymmärrä tai kuule: Jos puhuja kokee, että kuulija ei ollut ymmärtänyt, puhujan tulee kertoa uudelleen tarkentaen sitä, mitä hän oli yrittänyt sanoa. Edelleen rauhallisesti ja lyhyillä lauseilla. Sen jälkeen puhuja antaa

esineen kuulijalle, joka kertoo, miten hän nyt asian kuuli ja ymmärsi. Kun kuulija on puhujan mielestä kuullut ja ymmärtänyt oikein, puhuja voi jatkaa keskustelua eteenpäin, jälleen lyhyillä lauseilla tarkistaen kuulijalta, onko hän kuullut ja ymmärtänyt puhujan viestin oikein.

Jos kuulija ei saanut ollenkaan kiinni puhujan viestistä tai ajatuksesta, hän voi myös sanoa, ettei ymmärtänyt ja pyytää puhujaan kertomaan uudelleen asiaansa. Kuuntelija voi myös kysyä tarkennusta johonkin kohtaan: ”Mitä tarkoitit, kun sanoit..?” tai ”Tarkoititko, että… vai että..?”

On hyvä muistaa, että joskus viestin perille meneminen vaatii monia tarkennuksia ja uudelleen aiheesta kertomista. Kärsivällisyydestä ja hitaasti etenemisestä on usein hyötyä.