Jakso 3: Arat paikat

”Puolihuolimaton kommentti kesken elokuvan katselun muutti tunnelman täysin. Rentous kaikkosi meistä molemmista, ja poskiani alkoi kuumottaa. Jotakin tapahtui äkkiarvaamatta, emmekä kumpikaan osanneet tehdä asialle mitään. Taisin loukkaantua. Lopulta sanoit, ettei elokuva huvita enää ja vetäydyit omiin oloihisi.”

Kolmannessa jaksossa tutustutaan tunne-elämän kerroksellisuuteen ja kartoitetaan omia arkoja paikkoja.

Meillä kaikilla on arkoja paikkoja itsessämme. Niillä tarkoitetaan tunne-elämässämme olevia erityisen herkkiä kohtia, joihin sattuu silloin, kun ympärillämme joku sanoo tai tekee asioita tavalla, joka osuu suoraan sisimpäämme. Nuo arat paikat ovat usein syntyneet meille tärkeissä suhteissa, kuten lapsuuden ja nuoruuden ihmissuhteissa tai edellisissä seurustelu- ja parisuhteissa.

Jaksossa kaksi opeteltiin tunnistamaan kielteisessä kehässä tapahtuvaa reagointia, toimintatapoja ja pintatunteita. Arkojen paikkojen kohdalla tunnereaktiot tulevat salamannopeasti. Aina emme edes tunnista niitä, vaan yritämme ohittaa, kieltää tai unohtaa ne. Toisinaan taas ylireagoimme niihin, jolloin itse tai ainakin kumppanimme saattaa ihmetellä reaktiotamme.

Osui ja upposi

Arkojen paikkojen tunnistaminen

Seuraavat seikat voivat helpottaa arkoihin paikkoihin osumisen tunnistamista:

• Tunnesävy ja ilmapiiri muuttuvat äkillisesti.
• Jokin vihje, katse, lause tai äänen paino laukaisee tunnereaktion.
• Oma tai toisen reaktio vaikuttaa suhteettomalta.
• Keho reagoi joko jähmettymällä, hyökkäämällä tai pakenemalla.
• Järki ja ajattelu tuntuvat tulevan jälkijunassa.

Arkojen paikkojen kohdalla reaktioidemme ja pintatunteidemme takana piilossa olevat syvemmät tunteet saavat meidät nopeasti toimimaan. Pelko saa usein pakenemaan tai jähmettymään. Viha saa puolustautumaan tai hyökkäämään. Suru saa luovuttamaan tai murehtimaan. Häpeä saa vetäytymään tai piiloutumaan.

Kahdenlaisia tunteita

Ensinnäkin puhutaan suojaavista pintatunteista (sekundääritunteet), jotka näkyvät ulospäin ja suojaavat syvempiä tunteita. Pintatunteita ovat esimerkiksi kiukku, ärtymys, viha, huolestunut, turhautunut tai epävarma olo.

Toiseksi on olemassa, pinnan alla olevia tunteita syvätunteita (primääritunteet) kuten pelko, arvottomuus, häpeä, suru, huonouden ja riittämättömyyden tunne, hylätyksi tulemisen tunne, torjutuksi tulemisen ja yhteyden menettämisen pelko. 

Syvätunteet jäävät helposti pintatunteiden alle, koska ne tekevät kipeää. Niitä on joskus vaikea tunnistaa, niistä on usein vaikea puhua ja pidämme ne helposti piilossa myös kumppaniltamme. Miksi? Sen vuoksi, että niiden paljastaminen on kuin repisi vanhan haavan auki, johon toinen voi sohaista vielä pahemmin.Omien syvien tunteiden piilottelu voi olla joskus tarpeellistakin itsensäsuojelua haavoittumiselta, mutta samalla se voi synnyttää etäisyyttä kumppanien välille. Jos suojelen itseäni, se auttaa minua, mutta voi toimia parisuhteessa kumppaneita etäännyttävästi.

Arkoihin paikkoihin ja syvätunteisiin osuminen saa helposti liikkeelle kielteisen kehän. Se tarkoittaa sitä, että reagoidessamme omaan heränneeseen syvempään tunteeseemme pintatunteellamme, osumme usein toisen arkaan paikkaan, johon taas kumppanimme reagoi usein omalla pintatunteellaan. Esimerkiksi kun toinen loukkaantuu ja kokee arvottomuutta (syvätunne) ja reagoi siihen kiukulla (pintatunne), lähtee kumppani turhautuneena ja ärtyneenä pois (pintatunne) sanomatta mitään, vaikka sisällä velloo olo kelpaamattomuudesta ja huoli suhteen tulevaisuudesta (syvätunne).

Mitä sitten voi tehdä?

Oleellista on tulla tietoiseksi omista tunteistaan ja olotiloistaan - ja hidastaa. Erityisesti syvemmät tunteet ovat nopeita ja syttyvät hetkessä, mutta silti monesti pysyvät meiltä piilossa. Silloin meidän täytyy rauhoittaa itseämme ja hidastaa tapahtumien kulkua, jotta ehdimme ymmärtää, mitä meissä ja toisessa tapahtuu. On tärkeää ymmärtää omat arat paikat ja tulla tietoiseksi myös kumppanin aroista paikoista, ettei osu niihin ainakaan tahallaan.

Mutta vaikka välillä osumme toistemme arkoihin paikkoihin, on virheiden korjaaminen ja turvallisen suhteen rakentaminen mahdollista. On mahdollista opetella yhdistämään reagoiminen, tunteet ja arat paikat niin, että kielteinen kehä pysähtyy ja riita väistyy. Tähän pääsemiseksi siis hidastetaan vauhtia ja siirretään keskustelu uudelle, syvemmälle tasolle. Kumppanit pääsevät silloin pintatunteiden taakse ja pystyvät viestimään ja kertomaan toisilleen syvemmistä, pinnan alla olevista tunteistaan.

Avuksi kehän hahmottamiseen

Elävässä elämässä kehän hahmottaminen on usein hankalaa eikä ollenkaan aina ole yhtä oikeaa tapaa hahmottaa sitä. Hahmottamista helpottaa, kun pyrkii karsimaan pieniä yksityiskohtia ja kykenee yksinkertaistamaan tilannetta. Alla on yksi esimerkki, miten Hillan ja Jannen kehän löytää videolta, jossa he onnistuvat välttämään kehän liikkeelle lähdön:

Kehä uhkaa lähteä liikkeelle, kun Hilla neuvoo (toiminta) Jannea oikeinkirjoituksessa ja Janne harmistuu (pintatunne) ja kieltää harmistumisensa (toiminta). Hilla yrittää estää kehän pyörähtämisen liikkeelle kertomalla rauhallisena (pintatunne), että hän huomaa jonkun olevan vialla ja pyytää Jannea kertomaan, mitä tapahtui. Hilla ei puolustaudu, vaan pahoittelee (toiminta) omaa käytöstään. Tämä saa Jannen kertomaan omasta kokemuksestaan (toiminta) ja siihen liittyvistä tunteistaan ja olotiloistaan (syvätunne), joita Hilla kuuntelee keskeyttämättä (toiminta). Näin he ovat onnistuneet pysäyttämään kielteisen kehän välillään heti alkuvaiheessa ja molemmat voivat rentoutua ja säilyttää yhteyden välillään.

Syviä tunteita tässä ei sanoiteta, mutta niistäkin voidaan arvailla jotakin: Jannella voisi olla riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita, ehkä häpeä, nolous ja arvottomuuden tunne oikeinkirjoitustaitoonsa liittyen. Hillan syvimpinä tunteena voisivat olla myötätunto, toiveikkuus ja auttamisenhalu.